Turva

järvi

Lähiö:  maailman suurkaupungeissa ehkä väsynyt, köyhäkin, mutta Amerikan suurten pikkukaupunkien laitamien suburb on useinkin rikas, täyteen asutettu, rauhallinen. Tiet mutkittelevat, ne kiertävät valtatiet ja satunnaiset purot syrjästä. Suoria reittejä ei ole, ehkä niitä ei tarvita, kävelijä käy nopeasti liian syrjään. Itsensä on syytä paikantaa GPS:llä, sopiva reitti on useimmiten takaisinpäin, omia jälkiä seuraten tai hetken väärään suuntaan, jotta pääsee takaisin oikeaan. Mutta vain kävellen voi ottaa haltuun maiseman, tunnistaa maailmansa rajat. Tietä ei tunne, ennen kuin sitä on kävellyt, autolla on ajettava vähintään toistuvasti, jatkuvasti, kunnes maisema muuttuu tutuksi.

Kapea puro tai pienen järven tapainen, tienvarteen menehtynyt kissa. Nurmikolla käyskentelee useita hanhia. Ne jäävät asumaan tänne Kanadan lähialueille kuin eivät tietäisi nimeään. Kanadaan on parisenkymmentä mailia, välissä vesiputouksia ja joki. Hinnat ovat korkeat, sales tax jopa 13 %, julkisten palveluiden turvaverkko rakentuu. Mutta hanhet perustavat perheen, yhdeksän hanhilasta ja neljä vanhempaa.

hanhet

Toisessa maailmassa ostan itsekin valkoisen talon: kaksi kerrosta ja lasta, suuri aitaamaton piha, paljon tyhjää nurmikkoa, kapeat räystäät, poika ajaa kolmipyörällä. Vauraus suojelee meitä ja neighborhood watch, kaasujalan alla Chevrolet, joka käy sähköllä ja tarvittaessa bensalla. Gallonan saa kolmella tai neljällä dollarilla, diesel on kalliimpaa. Senioriasuntoja, yläkoulu tai high school, juutalaisseurakunta, katolilaisten opiskelijoiden keskus, baptistikirkko ja jokin yliopisto, lähiön keskellä irrallinen saareke, jolla on omat poliisivoimat.

Paikkoja jotka tuntuvat kotoisilta, mutta rajattomilta. Amerikkalainen omakotitaloalue on kaupallisuudesta näennäisesti vapaa keidas: ostoskeskukset ovat mailien päässä, lähikauppoja ei tunneta. On helppo kuvitella muun maailman kadonneen, vain automerkit muistuttavat siitä kiireestä, jonne täältä lähdetään. Toki pihalleen voi pystyttää valaistun pääsiäisjänisarmeijan tai kyltin, joka kehottaa äänestämään paikallisvaaleissa konservatiiviehdokasta. Tunnusta väriä, liimaa ikkunaasi risti. Lippu on vakio, se roikkuu seinään kiinnitetystä salosta, erityisiä liputuspäiviä ei ole, eikä lippu kerro kenestäkään mitään muista poikkeavaa.

Toisessa maailmassa palaan vielä Suomeen, lainaan auton ja ajan lähimmälle ABC-asemalle elämään standardisoitua maailmaa. Ketjupaikoissa on turvallista, tietää aina mitä saa.

Mainokset

2 responses

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s